J.H.Erkon kirjoituskilpailun voittajat ja kunniamainitut 2007

Raadin luonnehdinta vuoden 2007 kilpailun (lajina runous) yleistasosta ja voittajista. Fil.toht. Liisa Enwald, kirjailija Merja Virolainen ja fil.lis. Pirkko Heikkinen:

Vuoden 2007 J.H. Erkon kirjoituskilpailun taso on poikkeuksellisen korkea. Palkittujen töiden lisäksi kilpailussa on runsaasti sellaisia, joiden kirjoittaja on ilmiselvästi harvinaisen lahjakas ja tulee varmasti vielä julkaisemaan, vaikka ei tällä kertaa aivan kärkeen sijoittunutkaan. Myös keskitason töissä oli huomattavan paljon hyvää: mainioita yksityiskohtia, loistavia yksittäisiä oivalluksia, kielikuvia, virkeitä kokeiluja, lyyrisiä liikahduksia, yllätyksiä, iskuja.

Runoja tuli 350 kirjoittajalta, yhteensä noin 8 000 runoa.

Kilpailutöiden ote on vuosi vuodelta ammattimaisempi. Niin kutsuttua teinirunoutta lähetetään kisaan aina vähemmän. Kilpailussa etsitäänkin mahdollisimman julkaisuvalmiita runoja, mielellään kokonaisia sarjoja, mutta niitä esiintyy yhä vähän; jopa parhaat lähetykset ovat tavallisesti laadultaan epätasaisia ja temaattisesti hajanaisia.

Korkean tason lisäksi tämän vuoden kilpailussa on poikkeuksellista se, että voittajat ovat kaikki muualta kuin perinteisistä ”runokeskuksista” Helsingistä ja Turusta. He ovat Joensuusta, Anjalankoskelta, Jyväskylästä, Kotkasta, Kiimingistä.

Kilpailutöiden aiheiden kirjo on laaja. Runoissa kuvataan arjen näennäisesti pieniä mutta merkityksellisiä hetkiä, samoin rakkaussuhdetta vaiheineen, vierautta, kylmyyttä, väkivaltaa läheisissä suhteissa, eron apeutta. Niissä on lempeää nostalgiaa, nuoret kuvaavat myös lapsuutta, vanhuutta, kuolemaa. On kosmologis-mytologisia näkyjä, painajaisten, helvetin ja synkän synnintunnon sekä mielenterveys- ja alkoholiongelmien kuvauksia. Niin myös Suomi-kliseitä ja niiden irvailua, ”miehistä” uhoa ja sen kritiikkiä, kapakkaelämän maalailua. On kuvauksia matkoilta jossain valoisammassa ja lämpimämmässä paikassa, samoin muoti-ilmiöiden, politiikan ja maailmantapahtumien ”uutiskuvatulvaa”, Suomen, Euroopan ja koko maailman tilan pohdintaa, nykyisyyttä tarkastellaan menneisyyttä vasten. Kilpailutöissä esiintyy myös runsaasti viittauksia muihin taiteenlajeihin, samoin yrityksiä ratsastaa suurilla nimillä.

Aiheiden monipuolisuus lupaa hyvää. Samoin useissa töissä näkyvä pyrkimys uudistaa käsityksiämme sukupuolirooleista. Monet runot esimerkiksi kritisoivat ilahduttavasti ja mielenkiintoisesti kliseistä mieskuvaa tai tarkastelevat vallankäyttöä äidin ja tyttären suhteessa. On virkistävää lukea vaikkapa naisten välisestä valtataistelusta, ei aina vain valituksia siitä, että miehet alistavat.
Luontolyriikka ei tämän vuoden töissä esiinny juuri lainkaan. Jos luontokuvia kirjoitetaan, ne sijoitetaan osaksi laajempia, muihin ilmiöihin keskittyviä kokonaisuuksia. Myös huumori puuttuu lähes tyystin. Töiden yleisilmettä leimaa pikemminkin illuusiottomuus, dystopia, sarkasmi, kyynisyys. Kaiken kyyninen ironisointi väsyttää, kun sitä esiintyy runsaasti. Naiivikin optimismi tuntuu sitä vasten virkistävältä.

Tämän vuoden kilpailua luonnehtivat monisanaisuus, monikuvaisuus, monisävyisyys. Töissä näkyy tietoisuus kielestä materiaalina, sanoilla leikkiminen, kielikuvilla herkuttelu. Niissä on usein myös pelkistettyä kuulautta, kauneutta, rytmistä soljuvuutta. Loppusoinnuttelua esiintyy melko paljon, samoin kokeiluja typografisella asettelulla. Kielellinen kekseliäisyys ja irrottelu ilahduttavat jo sinällään, vaikka sen alta ei aina löytyisi syvempää sanottavaa.

Parhaat kilpailutyöt erottaa muista ennen kaikkea ajatustyö, mielikuvitus, monikerroksisuus sekä persoonallinen ääni. Heikoimmissa lähetyksissä lyriikan olemus on vieras: ilmaisu muistuttaa asiatekstiä, ja lyriikan keinoja – kuten kielikuvia, rytmiä, äännemusiikkia, paradokseja ja monimielisyyttä – ei juuri käytetä. Ilmaisu muodostuu ulkoisten ilmiöiden luetteloinnista vailla kosketusta sisäiseen, persoonallinen läsnä oleva ääni puuttuu. Myös teema on huomattavan usein kadoksissa.

J.H. Erkon kirjoituskilpailun tuomaristolla oli mieluisa ja vaikea tehtävä valita voittajat harvinaisen korkeatasoisesta runosaaliista. Viime vuoden proosakisaan verrattuna tämän vuoden erinomaisesta tasosta voitaneen päätellä, että runous on maassamme tällä hetkellä vahvoilla, elämme runouden kukoistusaikaa.

Paljon onnea ja menestystä kaikille palkinnon saaneille!

Tuomaristo jakaa kaksi ensimmäistä palkintoa ja kolme toista palkintoa. Päädyimme tähän poikkeavaan ratkaisuun siksi, että halusimme antaa jokaiselle viidelle sekä rahapalkinnon että kunniaa.

1. palkinto 2 000 euroa: Lassi Hyvärinen, Joensuu
Näyte runosta
Lassi Hyvärisen huikea kilpailutyö erottuu selvästi muista. Lukija huomaa ensimmäisenä typografisen asettelun loiston: kyseessä on rohkea dadaistinen runosarja. Mutta se on myös sisällöllisesti täyttä runoa, jopa riipaiseva, herkkä. Työn ansioita ovat kielestä nauttiminen, äänteillä leikkiminen, sävyjen ihastuttava moniäänisyys sekä monimielisyys. Hyvärisen runoja saa ja pitää lukea moneen suuntaan. Virkistävää.

Joensuussa kirjallisuutta opiskelevalle Lassi Hyväriselle (synt. 1981) runous on uusi aluevaltaus, vaikka mies on kirjoittanutkin proosaa jo vuosia. Hyvärisen johdatti runouden pariin musiikki, joka herätti hänessä palon kirjoittaa ylös kokemuksiaan ja tunnetilojaan. Näistä syntyi runoutta. Hyväristä viehättää tapa, jolla osa nykysäveltäjistä yhdistää historiallisia tyylilajeja, korkeaa ja matalaa, sakraalia ja maallista. Tarkoitus on saada runon kuvat soimaan yhdessä.

1. palkinto 2 000 euroa: Suvi Boon, Anjalankoski
Näyte runosta
Suvi Boonin laaja sikermä sijoittuu Keski-Eurooppaan. Historia ja nykyisyys näkyvät yksilön kokemusta vasten, taustalla häämöttävät suurten säveltäjien tyylitellyt profiilit. Runoissa kuuluu eleetön mutta varma ääni. Se ilmaisee parhaimmillaan vähässä paljon, heikoimmillaan ohenee yksitasoiseksi, proosamaiseksi.

Alkuaan anjalankoskelaisen Suvi Boonin (synt. 1977) elämään kirjoittaminen on kuulunut pienestä pitäen. Lukion jälkeen hän hankki kokemusta Oriveden opistossa Risto Ahdin opissa ja lopulta päätyi opiskelemaan kirjallisuutta Jyväskylän yliopistoon, josta valmistui 2003. Miehensä kannustamana Suvi Boon keskittyi pari viime vuotta ulkomailla ollessaan kirjoittamiseen, joka oli hedelmällistä: Reinin rantoja kiertäessä syntyi osa kilpailunkin runoista. Inspiraatiota hän sai myös musiikista, joka merkitsee hänelle ilmaisukykyä silloin, kun sanat eivät riitä. Tämä jättää jälkensä myös hänen runouteensa, sillä hän pyrkii tavoittamaan sitä, millä ei vielä ole nimeä. Kirjallisuuden saralla Pentti saarikoski on tehnyt häneen suuren vaikutuksen.

2. palkinto 300 euroa: Pekka Jäntti, Jyväskylä
Näyte runosta
Pekka Jäntin kilpailutyö antaa lukijalle paljon. Kirjoittaja on todella tehnyt ajatustyötä. Hänen pitkässä runossaan kiinnittyy huomio ennen muuta mielikuvituksen rikkauteen, huimaaviin oivalluksiin, villeihin ajatuksiin. Liike metafyysisestä poliittiseen ja psykologiseen viehättää, samoin huumori. Mutta runo on valitettavan epätasainen. Kunpa kirjoittaja olisi malttanut karsia heikoimman aineksen, noin puolet tekstistä. Runossa on runsaasti oivallisia yksityiskohtia, mutta kokonaisidea jää epäselväksi.

Pekka Jäntti (synt. 1978) opiskelee parhaillaan Jyväskylän yliopistossa kirjoittamisen maisteriohjelmassa. Kirjoittajataustaansa Jäntti on kartuttanut myös luovan kirjoittamisen opinnoilla Turun yliopistossa. Kirjoittajana Jäntti pyrkii porvarillisuuteen. Hän alleviivaa erityisesti lukijan asemaa ja traditioiden kunnioittamista. Lukijoille suunnattu kohteliaisuus ja eri tyylilajien etikettien tuntemus ovat merkittävä osa hänen kirjoitustyötään. Hän on asunut vähän siellä ja täällä, mutta pisimpään hän on viihtynyt Hankasalmella. – Koen olevani Cosmopolitania lukeva hankasalmelainen, jos se tieto ketään kiinnostaa.

2. palkinto 300 euroa: Anna Saari, Kotka
Näyte runosta
Anna saari luo rauhaisia maaseutukuvia, jotka parhaimmillaan avartuvat monitasoisiksi. Laajakaarinen ilmaisu soljuu niin kauniina ja hellävaraisena, että siihen kaipaisi joskus lisää ilmeikkyyttä, rohkeutta, särmää.

Kotkalaisessa lukiossa äidinkieltä ja kirjallisuutta opettava Anna Saari (synt. 1977) valmistui Oulun yliopistosta vuonna 2005 pääaineenaan kirjallisuus. Saari on opiskellut myös Helsingin yliopistossa musiikkitiedettä ja Tarton yliopistossa semiotiikkaa. Hän vaikuttui Tarton kaduista, tuoksuista ja ilmapiiristä. Siitä lähtien hän on omien sanojensa mukaan kirjoittanut tasaisen epäsäännöllisesti. Risto Ahdin runopajassa Orivedellä Hän lopulta oivalsi ominaislaatunsa kirjoittajana. Hän lukee paljon klassikkokirjailijoiden teoksia, nykykirjallisuutta ja runoutta. Esikuvanaan hän pitää Eeva-Liisa Manneria.

2. palkinto 300 euroa: Heli Slunga, Kiiminki
Näyte runosta
Heli Slungan räväkkä, rosoinen runohuuto kuvaa pohjoisen ongelmia. Sen rehtiys ja konstailemattomuus jää mieleen. Tiivistettävää proosamaisessa sarjassa olisi, mutta sen vitaalisuus riemastuttaa.

Heli Slunga (synt. 1983), runoutta harrastava äiti ja kahvilayrittäjä, on opiskellut Länsi-Lapin ammatti-instituutissa viestintää. Hän kertoo kirjoittaneensa koko ikänsä pöytälaatikkoon. Nuorempana häntä innosti eritoten A.W.Yrjänän, Tuomari Nurmion ja Ismo Alangon rocklyriikka. Tuolloin Slunga osallistui myös Tervolan kansanopiston kirjoittajakurssiin, minkä myötä kiinnostus vain kasvoi. Nykyään hän tarttuu pääasiassa kaunokirjallisuuteen. Esikuvanaan hän pitää Sylvia Plathia, mutta kotimaisista myös Märta Tikkanen, Timo K. Mukka ja Pirjo Hassinen vetävät puoleensa.

LISÄTIETOJA
Pirkko Heikkinen, kilpailun sihteeri
050 591 4418
pirkko.heikkinen@mikkeliamk.fi

KILPAILUN JÄRJESTÄJÄT
Mikkelin ammattikorkeakoulu
Suomen Nuoriso-opisto
Suomen Nuorisoseurojen Liitto

Rahoittajina myös:
Mikkelin kaupunki
Suomen kulttuurirahasto Etelä-Savon rahasto
Etelä-Savon taidetoimikunta