 |
||||||||||||||||||||||
|
 J. H. Erkon
kirjoituskilpailun voittajat ja kunniamainitut 2005 Lajina runous
Raadin luonnehdinta kilpailun yleistasosta ja voittajista Palkintoraadin puheenjohtaja Liisa Enwald: J. H. Erkon kirjoituskilpailu järjestettiin 49. kerran, ja lajina olivat runot. Kilpailun osanottajamäärä kasvoi entisestään: nyt mukana oli 425 nimimerkkiä, yhteensä 10000 runoa. Töiden tasoa voi sanoa tasaisen laadukkaaksi. Runon rakentamisen ja kielenkäytön taitoa on siinä määrin, että hyvään keskisarjaan seuloutuneita on vuosi vuodelta enemmän. Kärki on pikemmin lavea kuin terävä ja helposti erottuva. Kilpailutöiden perusteella uusi runo on varsin urbaania. Luonto- ja maaseutulyriikkaa ei juuri näy. Maailma on koneistunut, illuusioton ja kova. Siellä käydään ”betonikengissä betonia sydämessä” ja eletään elämää, joka on ”huonosti tehoava psyykenlääkitys”. Siellä tuijottavat ”numeronappuloiden silmät” ja ”tavaratalon ikkunassa pitää tärkeää puhetta mallinuken pää”. Tämä kilparunojen metaforista koottu yhdistelmä kuvatkoon tapaa, jolla teknis-kaupallista maailmaa ironisoidaan. Paitsi tekniikkaa, runot ivaavat teoriaa, jos kohta myös ratsastavat teoreetikkojen nimillä. Runoja leimaa oppineisuus – muttei aina lukeneisuus tai lämmin humanismi. Ironia jää joskus itsetarkoitukseksi, etäytys värittyy kyynisesti. Kieli- ja muotokokeilu tuottaa väligenrejä, kuten runon, kerronnan ja dialogin yhdistelmiä. Proosarunoa on huomattava määrä, onpa runona toteutettu elokuvakäsikirjoituskin. Riimittelyä, lettrismiä ja kuvarunoa näkyy myös. Ilmaisu on enimmiltään runsasta; japanilaisvaikutteista luontolyriikkaa tai ns. puhdasta kuvaa ei juuri näy. Sen sijaan metaforilla ilotellaan. Toisin kuin perinteisesti, kuvan lähde otetaan tekniikan, sodankäynnin ja lääketieteen maailmasta: lintu piippaa kuin tekstiviesti, tähdet muistuttavat sähkövaloja, aurinko palaa sotilaana, elämä on metrotunneli ja ihmiset käyvät töissä kuin vanhat jääkaapit. Runominä löytää identiteettinsä roolien leikistä ja huomaa esittävänsä ”pääosaa elämää muistuttavassa näytelmässä”. Toisaalta itseä etsitään parisuhteesta – joka epäonnistuu useimmiten. Pessimismi vallitsee. Parhaissa runoissa näkyy tänäkin vuonna modernismin pitkä linja: monitasoisuus niin kielessä kuin isossa rakenteessa. Ajattelussa on särmää ja syvyyttä, katse aukeaa tutusta outoon ja pienestä avaraan. Tässä kerroksisuudessa pessimismi saa rinnalleen toivon ja taittuu huumoriin. Kokemus luo maailmaa runoksi, ei pelkkä älypeli tai osaaminen. 1.sija 2500 euroa: Henna Laininen (s. 1980), kotipaikka Espoo, opiskelee Tampereen yliopistossa kirjallisuutta, tällä hetkellä opiskelijavaihdossa Prahassa.
Lausunto: Henna Lainisen runoissa kuuluu omaperäinen runoilijanääni. Hengittävät runot ovat jänteviä, toimivasti ajateltuja ja rakennettuja kokonaisuuksia, joista muodostuu ehjä sarja. Nuori runoilija koskettelee rohkeasti isoja, vakavia aiheita. Runot todistavat luontevasta kuvallisesta ja symbolisesta ajattelusta. Puhuja tekee epäsovinnaisia havaintoja, tuo esiin yllättäviä näkökohtia. Runot ovat monimielisiä ja monikerroksisia, niissä on niin metafyysinen, psykologinen kuin yhteiskunnallinen tasonsa. Ne ovat myös retorisesti tarkoituksenmukaisia: kirjoittaja käyttää sujuvasti anomalisia metaforia, antiteeseja, rinnastuksia, toistoja. Ilmaisussa on myös miellyttävä rytmi. Lainisen runot ovat paitsi taidokkaita myös koskettavia, jopa vavahduttavia.
Lausunto: Katariina Kaarlela avaa runoissaan
näkymää mm. sodista toipuviin Euroopan
kaupunkeihin, joiden toreilla
”näytellään/elämän
ja kuoleman kohtauksia”. Runot elävät
liikkeen ja stillkuvan jännitteessä, ne tutkivat
kuvaa ja katsovat kuvan taakse. Syntyy näkemys kohtalon ja
syyllisyyden yhteydestä; oma itse paljastuu
kärsivästä toisesta. Kaarlelan
lyyrikonääni ei ole niinkään
ironinen kuin myötäelävä,
eettisyydessään vetoava. 3. sija 1000 euroa: Miia Tervo (s. 1980), kotipaikka sekä Rovaniemen mlk että Etelä-Karjalan Simpele ja Uukuniemi, opiskelee dokumenttiohjaajaksi Turun ammattikorkeakoulussa; kirjoittajaopintoja Turun avoimessa yliopistossa, mukana Varsinais-Suomen taidetoimikunnan julkaisussa; haluaa ylläpitää lörpöttelevää kirjoittamisen tapaa.
Lausunto: Miia Tervon persoonallisista runoista muodostuu luonteva kokonaisuus, joka käsittelee painokkaita, vakavia aiheita. Runot tarjoavat paitsi raikkaita havaintoja ja assosiaatioita myös yllättäviä käänteitä, tarkastelukulman vaihdoksia. Lyyrisen minän mieli liikkuu eloisasti. Runoissa kiinnittää huomiota poikkeuksellinen inhimillinen lämpö ja huumori. Ne todistavat myös monimielisyyden tajusta sekä kyvystä ajatella kuvallisesti ja symbolisesti. Tervo käyttää perinteisiä symboleita raikkaasti uusissa yhteyksissä. Ilmaisu on sävyiltään rikasta. Siinä on esimerkiksi yllättäviä tyylillisiä yhdistelmiä, kuten hyppyjä lyyrisestä alatyyliin jopa yhden virkkeen sisällä, asenteessa yhdistyvät toisiinsa näennäinen yksinkertaisuus ja äly, kuten myös huumori ja sarkasmi. Lisäksi runoissa on oloissamme harvinaista satiirisuutta, samoin kerronnallisuutta. Tervo on kirjoittanut kilpailutyönsä pohjoissuomalaisella murteella, mutta hänen runonsa toimisivat varmasti yhtä hyvin ilman murteen maustettakin.
Kunniamaininnan saavat
aakkosjärjestyksessä
Lausunto: Tuomo Heikkisen runoissa on yllättäviä persoonallisia havaintoja, jotka osoittavat parhaimmillaan aitoa kuvallisen ja monikerroksisen ajattelun kykyä. Runoissa ilahduttaa myös huumori. Heikkinen kirjoittaa usein oivaltavia ajatus- ja sanaleikkejä, kuten käyttää fraaseja hyväkseen. Runoissa on runsaasti kiinnostavia yksityiskohtia, mutta niiden toivoisi olevan kokonaisajatukseltaan keskittyneempiä ja jäntevämpiä.
Ville Hytönen (s. 1982) on omien sanojensa mukaan kiertolainen, joka on asunut Suomen joka kolkassa, seitsemän viime vuotta Turussa. Toiminut neljä vuotta perustamassaan pienkustantamossa Savukeitaassa. Julkaisuja kokoomateoksissa, mm. MotMotissa ja Parnassossa; opiskelee Turun Taideakatemiassa ja valmistuu sieltä vuonna 2006 kirjankustantajaksi.
Lausunto: Ville Hytönen piirtää runosarjassaan kuvia Euroopasta ja tutkii eurooppalaisuuden monia merkityksiä. Sarja kasvattaa ajan ja paikan kaaren Hellaasta 2000-luvun Turkuun. Tummasävyiset runot avaavat maailman, joka ”sovittaa hautajaispukuaan” ja jossa kuuluvat ”hidastuneen junan kuoliniskut”. Runo on älyllistä ja muodoltaan viimeisteltyä. Maailman kauheutta kuvaa kauniisti soljuva, hidasrytminen kieli.
Antti Ritvanen (s. 1976 Espoossa), asuu Helsingissä. Sai kunniamaininnan myös edellisessä Erkon runokilpailussa. Nykyään Ritvanen työskentelee psykologina, kirjoittelee runoja, proosaa ja rocklyriikkaa ja käy Nobelistiklubissa. Hän on myös kasvattanut tukan.
Lausunto: Antti Ritvasen runoista muodostuu sarja ihmiskuvia ja pienoiselämäkertoja. Se ”ihan tavallinen tarina” yksilöityy aina uudestaan ja paljastuu kaikessa tragiikassaan, koskettavasti mutta vailla paatosta. Ritvasen runokieli lähestyy modernin proosan perinnettä: se on lakonista ja selkeää. Monimielisyys on isossa kokonaisuudessa, filosofia upottuu kuvien konkretiaan.
Raadin jäsenet:
Lisätietoja:
Kilpailun
järjestäjät: |
|
||||||||||||||||||||
 |
||||||||||||||||||||||
